Tänään on se virallinen Pukeudu punaiseen-päivä. Suomen Sydänliiton pyrkimys on parantaa naisten tietoisuutta sydänterveydestä ja kiinnittää huomiota parempiin ruokailutottumuksiin. Lisää tietoa täällä.
Koen tämän päivän itselleni erityisen tärkeänä, koska jo lapsena sain jatkoajan ihanan sydänkirurgin käsien kautta.
Mulla diagnosoitiin syntymän jälkeen mitraaliläpän vuoto, jota ei ollut tarpeen korjata, mutta jota kuitenkin piti lääkitä ja tarkkailla vuoden välein. Olin lapsena helposti väsähtävä ja sain koululiikunnastakin vapautuksia sydämeni takia (mikä ei aina ollut ihan huono juttu:)).
Vuonna -94 sitten ihan tavallisella vuosittaisella tarkistuskäynnillä lääkäri sanoikin löytäneensä jotain muuta... Voitte uskoa, että oli maailman suurin järkytys, kun lapselta kysyttiin, että miten sä voit olla vielä hengissä!
Mulla todettiin ALCAPA. Helposti selitettynä toi tarkoittaa sitä, että mun veri kiersi sydämessä väärään suuntaan. Hienompi lääketieteellinen selitys sille kai on, että vasen sepelvaltimo lähtee keuhkovaltimosta, vaikka sen pitäisi lähteä aortasta. Ja se lääkärin kysymys johtui siitä, että yleensä tuon vian kanssa elävät lapset joudutaan leikkaamaan jo pian syntymän jälkeen, koska myöhemmin eloonjääntiprosentti on heikko. Mä olen siis jonkin sortin ihmelapsi :)
Kaks kuukautta tosta lääkärikäynnistä mä olin HYKS:ssä leikattava, ja kahdeksan viikkoa sen jälkeen pääsin vihdoin kotiin "komea" vetoketju rinnassani.
Nyt 17 vuotta myöhemmin mä oon edelleen elämästäni kiitollinen Heikki Sairaselle. Vaikka se aika oli silloin äärimmäisen raskasta, niin en sitä vaihtaisi mihinkään, koska nyt mä olen kunnossa ja jaksan harrastaa ja elää täysillä <3
Ja vaikka käyn edelleen puolentoista vuoden välein tsekattavana TAYS:ssa, niin sanoisin sitä aika pieneksi vaivaksi kaikesta tästä ihanasta :)Pitäkää sydämistänne huolta, mä ainakin teen niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti