Kiittämättömyys on maailman palkka

Tuntuu, että lähipiirissäni on tapahtunut paljon surullisia asioista lähiaikoina.
Ystäväni aviomies on aina ollut tosi avulias ja ystävällinen sekä tutuille että vähän tuntemattomammille (älyttömän vaikea sana). Tällä viikolla tuo ystävällisyys sitten kostautui aika ikävällä tavalla.
Ystäväni oli aviomiehensä kanssa majoittanut aviomiehen puolitutun, jonka tyttöystävä oli heittänyt pihalle. Tämä herra J oli sitten punkannut ystäväni luona viikon verran ja tänä aikana tyhjentänyt kaapeista pienet kultaesineet ja pikkurahat. Ei kuulosta kovin suurelta, mutta mukana meni aviomiehen vanhempien vihkisormukset, joilla tietysti oli suuri tunnearvo.
Nyt tämä herra J ei tietenkään vastaa enää puhelimeen eikä hänellä ilmeisestikään ole aikomusta palauttaa varastamiaan tavaroita.

Tilaisuus tekee varkaan.

Mielestäni herra J:n käytös on äärettömän törkeää ja väkisinkin aloin miettimään, että oliko J:llä jo valmiiksi suunnitelma valmiina. Josko tuo tyttöystävä-selityskin oli vain selitys ja hän muutti ystävälleni, koska kuvitteli, että sieltä voisi irrota enemmänkin arvotavaraa? Toisaalta toinen vaihtoehto on se, että hän päätti palkita ystävieni  hyväntahtoisuuden tällä tavalla.

Olen todella pahoillani ystävieni puolesta. Surullista, että ystävällisyydestä rankaistaan tällä tavalla. Ainoa neuvoni heille oli, että uhkaisivat poliisilla, jos siitä nyt mitään apua olisi. Tärkeintä nyt vain olisi saada ne tunnearvoiset tavarat takaisin, koska niiden rahallinen arvo ei kovinkaan suuri ole. Pahoin vain pelkään, että J taitaa olla jo kiikuttanut ne johonkin panttilainaamoon.

Tämän tarinan kuultuani olen itse entistä varovaisempi vieraisiin luottamisen kanssa. En ole koskaan ollut kovin luottavainen, mutta nyt taidan olla vielä vähemmän.

Pitäisikö välillä keksiä jotain iloisempia asioita?

Kuten esimerkiksi se, että tänä aamuna satoi vettä kaatamalla, bussi oli myöhässä ja myöhästyin jopa vaihtobussista. Mut hei, lämmin oli ainakin :)