Lauantai oli täynnä ohjelmaa, vaikka mun olisi kai pitänyt maata vielä sohvalla parantelemassa poskea eikä kulkea kaupungilla pelottelemassa lapsia turvonneella ja mustuneella naamalla.
Aamupäivä meni Tampereella ostoksilla perheen kanssa. Lällyä, tiedän, mutta harvinaisen mukavaa, jos tuollaiseen reissuun suostuu mukaan ainoastaan kerran vuodessa :)
Pikkuveli sai mustan puvun mummun hautajaisiin (ja ensi vuoden ylioppilasjuhliinsa) ja sovitusoperaation Koisolla oli sangen hupaisa. Veikka-parka kun on laiska urheilija henkeen ja vereen niin hän ilmeisesti tuumasi, että riittää, kun se puku päällä vain seisoskellaan eikä sitä tarvitse mitenkään mallailla :) Pienen suostuttelun jälkeen liikettä löytyi edes vähän ja pystyttiin toteamaan, että hän saa kädet nostettua ylös eikä takki jumita ah niin "valtavista" hartioista;)
Harmi kun ei sattunut olemaan kamera mukana tuolla reissulla;)
Mäkin sain ostaa itselleni jotain pientä kivaa. Mukaan tarttui Lancomen Dolls Eyes-ripsari ja vieläpä hyvällä alennuksella. Kiitokset tästä kuuluvat Sokoksen Kauneusviikoille.
Lisäksi alistuin ostamaan elämäni ensimmäisen Gerry Weberin, onko musta siis tulossa vanha? Kuvaa tulossa, kun saan hovikuvaajan nakitettua:) Ja se kuva tulee sillä ihanalla pinkillä Sonylla:)
Käytiin vielä illalla P:n kanssa katsomassa mun elämän eka Vares. En pahemmin noista kotimaisista leffoista perusta (ei ole Uunon voittanutta:)). Päähän iskostunut liiankin hyvin lapsena katsotut mustavalkoiset, joissa musiikki oli ihan liian lujalla ja puheesta sai hädin tuskin selvää.Nyt kuitenkaan ei muuta mielenkiintoista leffaa sattunut menemään, joten jouduin taipumaan. Kertaakaan en vajaan parituntisen aikana katsonut kelloa, mutta odotin silti vähän enemmän. Voisiko seuraavaan leffaan saada vaikka yhden räjähdyksen enemmän tai jotain enemmän Bondmaista sukeltelua?;)
Antti Reini saa kuitenkin täydet pisteet kotiin eikä vähiten sillä, että jotenkin kummasti se jaksaa sytyttääkin...:P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti